Hyvinvoinnin kumppanisi Kainuussa

Missioni on auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa ja astumaan henkisen kasvun polulle. Osaamiseni on yhdistelmä luettua, kuultua ja kokemuksen kautta vahvistettua tietoa. Näin ollen asiantuntemukseni elää ja uusiutuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Sanna Kyllönen, Idän Sydämen perustaja

Maailman ympäri kotiin Kainuuseen

Kaupunkipäivän uuvuttamana ja kauhusta harmaana vuorenreunaa kipuavassa bussissa Nepalissa marraskuussa 2016.

Lapsuuteni ensivuodet vietin Kainuussa, ja teinivuodet Lapissa. Elämä pikkukaupungeissa oli varsin tyypillistä: koulukäyntiä, ulkoleikkejä, laskettelua. Minua vaivasi hirveä kaipuu jonnekkin missä tapahtuisi jotain muuta kun aina sitä samaa ja tavallista. Lähdinkin ulkomaille heti kun suinkin, ensin au pairiksi Roomaan, ja sitten Ruotsiin, Norjaan, Ranskaan ja Sveitsiin opiskelemaan ja asumaan. Neljän vuoden päästä 2002 palasin Suomeen ja asetuin Pirkanmaalle.

Kuinka jooga voi muuttaa kaiken

Elämääni tuli tilaa joogalle vasta vuonna 2008. Vaikka jo teinivuosina tutustuin joogaa käsittelevään kirjallisuuteen (paljonkaan siitä ymmärtämättä), kesti liki kaksi vuosikymmentä ennenkuin tartuin tilaisuuteen osallistua joogatunnille. Motiivini oli niinkin konkreettinen kuin pahaksi mennyt atooppinen ihottuma, johon toivoin joogasta parannusta kun kerta mikään muukaan ei auttanut.

Ensimmäisen harjoitukseni tein joogakoululla, joka sijaitsi kerrostalon vinttikerroksessa Tampereen Näsilinnankadulla. Ihan ensiksi jooga antoi keholle ääriviivat ja luvan olla olemassa. Se tunne oli ihan mahtava! Ei mennyt kauan kun en enää vältellyt inhoten peilikuvaani, vaan kurkin sinne ensin uteliaana ja pitkällisen prosessin jälkeen hyväksyvästi.

Hitaasti mutta varmasti säännöllinen astangaharjoitus pyykkäsi sisuskaluni uuteen uskoon. Ja uskomatonta mutta totta, pääsin eroon myös ihottumasta. Joogan ja oikean ruokavalion löytymisen avulla saavutin jotain mihin vuosien kortisoni-, takrolimus- ja valohoidot eivät pystyneet. Lienee tarpeetonta mainita, että en käytä mainittuja synteettisiä aineita enää, vaan luotan luotan ensisijaisesti luontaishoitoihin.

Muutenkin fyysinen vointini kohentui joogan avulla huomattavasti. Nestekiertoni palautui normaaliksi ja väri palasi pikkuhiljaa kasvoilleni. Tutustuin myös ayervedaan ja löysin pitta-temperamenttia viilentävän, kasvispainotteisen ruokavalion. Jossain kohtaa matkaa pystyin jättämään hyvästit myös 25 vuotta kestäneelle nikotiiniriippuvuudelle.

Intensiivistä astangaharjoittelua seurasi niinikään suloinen mutta petollinen euforia. Myös akrobaattiset tavoitteet huitelivat pilvissä, ja minussa heräsi ahneus edetä nopeasti vaikeisiin asanoihin. Fyysiseen suoritukseen suuntautunut kunnianhimoni asettui kohtuullisiin mittoihin vasta kun alaselkäni alkoi oireilla pahasti. Vastahakoisena jätin vaativat taaksetaivutukset sikseen, sillä ymmärsin että jatkamalla samalla tavallla loukkaisin selkäni pysyvästi. Vaihdoin kaavamaisen astangasarjan omaehtoiseen harjoitukseen, jossa määritän itse millä tavalla kulloinkin haluan joogamatolla edetä. Vuosien intuitiivisen harjoittelun myötä selkäni on kuin uusi, ja työskentelemme tätä nykyä sulassa sovussa lempeästi ja vaativasti – miten milloinkin.

Joogaharjoitus syvenee omalla painollaan

Kadermon astangaretriiteillä Stefan Engströmiltä oppimani hengitysharjoitukset avasivat portit toisiin sfääreihin. Merkilliset tapahtumat kehon energeettisellä tasolla on kiehtovaa katsottavaa, eikä mikään johdattanut minua sinne yhtä varmasti kuin kolmen vartin vuorosierainhengitys. Toki se vaati silloin – ja vaatii edelleen – takertumatonta mieltä, minkä saavuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Jossain matkan varrella koin Pyhän kokemuksen. Kesken fyysisen joogaharjoituksen jumalallinen oli läsnä ja järkisyistä vannomani ateismin idea lakkasi olemasta. Kyllä, keskellä päivää, trikonasanassa, omassa olohuoneessa. Tämä merkillinen, sanoinkuvaamaton kokemus herätti minussa luottamuksen siihen, että elämä kantaa, vaikken itse aina osaisi tehdä niitä oikeita valintoja.

Sattuman johdattamana päädyin vuonna 2012 pohjoisintialaisen tantran kurssille Helsinkiin. Siellä Liz Padmadeviltä oppimani yantra- ja mantrameditaatioharjoitukset käänsivät maailmani täsmälleen ylösalaisin. Siitä lukien minuus on alkoi näyttää kauniit puolensa. Elämä oli pitkän aikaa selkeää ja tasapainossa. Kaikki muuttui, vaikka mikään ei muuttunut! Kuinka sen nyt selittäisi yhtään paremmin?

Kaarnanpalasta kuvaamassa Harakkasaaressa Kuhmossa olisiko elokuussa 2019.

Arkaaisen maailmankuvan ja luontoymmärryksen avaimet löysin samoihin aikoihin Susanna Aarnion ja Johannes Setälän Ikiaika-koulutuksissa. Kuinka huikeaa on nähdä, että puullakin on sielu, tuulella viesti ja tulella puhdistava vaikutus! Että huolimatta siitä kuinka erilliseksi menneestä kuvittelen itseni erkaantuneen, olen kuitenkin lenkki sukupolvien ketjussa, joka ulottuu aina ajan alkuun saakka.

Mestarini Intiasta


Vuonna 2015 myin omaisuuteni ja ostin menolipun maailmalle. Reissussa ei tarvinnut paljon miettiä muuta kuin seuraavaa kahvikupillista ja budjetin riittävyyttä. Monien etappien lomassa päädyin Kalimpongin kaupunkiin Pohjois-Intiassa, tarkemmin ottaen Kulavadhuta Satpuranandan sohvalle. Siltä istumalta jäin Baban oppiin useaksi viikoksi. Vierailin myös hänen Ashramissaan Siurin kylässä, Santiniketanin kupeessa. Ashramissa päivittäiset 4 -5 ruokalajin päivlliset valmistettiin yhdellä avotulella pihalla. Varhain pimenevät illat kuunneltiin Baban opetuksia patiolla kyläläisten kanssa, ja yöt nukuttiin hyvin hengittävissä savimajoissa.

Mestarini ”Khyapa Baba” on avadhut, koko elämänsä hengelliselle työlle omistanutunut guru. Hän on opiskellut mystiikkaa ja henkisiä perinteitä lapsesta saakka. Hän on ensisijaisesti Vajrayana Tantran tunnustettu mestari, mutta hän tuntee myös Gnostilaisuuden ja Sufismin salaiset maailmat.

Baban opissa olen saanut tutustua buddhalaisen tantrafilosofian perusteisiin sekä Dasa Mahavidya – kosmisiin viisauden jumalattariin. Baban initioimat mantrameditaatiot ovat tärkein osa henkilökohtaista joogaharjoitustani. Baba ja hänen läheisin oppilaansa Shodashi Ma ovat käyneet kahdesti vieraana täällä Lentiirassa opettamassa elämänviisautta paikallisille etsijöille.

Baba Kulavadhuta Satpurananda Shodashi Ma Lentiirassa kesäkuussa 2019.

Lentiiraan muutin kohtalon oikusta vuonna 2017. Olen eräänlainen paluumuuttaja, sillä isäni synnyinkoti ja lapsuusvuosieni rakas mummola sijaitsee naapurikylässä, Iivantiirassa. Toinen sukulinjani on asunut muinoin Lentiirassa, eikä siis ihme että juuri täällä Kainuun itäisillä saloilla tunnen viimein olevani kotona.

Työtä hyvinvoinnin parissa

Joogan, meditaation ja luontoviisauden opiskelu ovat herättäneet minussa paitsi halun oppia lisää myös rohkeutta auttaa muita. Vaikka omia oivalluksia ei sellaisenaan voi opettaa, aina voi näyttää suuntaa ja antaa työkaluja.

Yrittäjyyden rinnalla työskentelen Lentiiran Lomakylän kohdemanagerina, ja koulutukseltani olen Valtiotieteiden maisteri. Ennen hyvinvointi- ja matkailualalle hyppäämistä tein töitä tiedottajana elokuva- ja musiikkifestivaaleilla, toimin vapaana kirjoittajana ja pyrähdin myös politiikassa työskentelemällä kansanedustajan avustajana.

Olen opettanut joogaa Kuhmon kansalaisopistossa nyt viidettä vuotta. Viralliset RYT200 joogaopettajaopinnot suoritin Arhanta Yoga Ashramissa Hollannissa syksyllä 2017. Tämän lisäksi olen järjestänyt Lentiira Healing ja Kuhmo Healing hyvinvointitapahtumia, käynnistänyt kaksi hyvinvointiyritystä sekä syventänyt osaamistani erilaisilla joogaretriiteillä ja workshopeissa.

Kahtena viime vuotena olen opiskellut valokuvausta. Ensiksi kävin luontovalokuvauksen ammatilliset perusteet Paavo Hamusen reilun vuoden kestävässä koulutuksessa. Opiskelen lisäksi Voimauttavaa valokuvausta Miina Savolaisen johdolla. Valokuvauksessa voin yhdistää luontoyhteysharjoitukset ja valokuvan terapauttisen voiman todella sykähdyttävällä tavalla.

Yhteistyöverkostoni koostuu paikallisista hyvinvointialan yrittäjistä. Heidän kanssaaan on inspiroivaa tehdä työtä hyvinvoinnin eteen Kainuun myyttisissä maisemissa!

Lentiirassa 5.1.2022

Kiittäen, Sanna

Pohjoisen tuntureilla ruskareissulla syksyllä 2020.